Suomen sosiaali- ja terveydenhuollon suurimmat ongelmat ovat perusterveydenhuollon huono saatavuus ja hoitoketjujen katkeilu. Tämä heikentää hoitojen saatavuutta ja jatkuvuutta.  Edellisen hallituksen sote-uudistus perustui näiden ongelmien taklaamiseen.

Tällä hallituskaudella usko suomalaiseen hyvinvointivaltioon on romahtanut, kun sen keskeiset palvelut eivät toimi. Edellisen hallituksen sosiaali- ja terveydenhuollon mallissa palveluja olisi lisätty nimenomaan perustasolle, kun yksityiset palvelujen tuottajat olisi otettu yhteistyössä mukaan tuottamaan palveluja. 

Harmi, ettei se kelvannut nykyhallitukselle. Siitä kärsivät nyt sairaat ja palveluita tarvitsevat ihmiset.

Hyvinvointialueet aloittivat vuoden alussa toimintansa. Hallinto ei kuitenkaan tuonut lisää palveluita. Maassamme on pitkät hoitojonot ja korona-aika on pahentanut tilannetta entisestään. Hoitojonossa ei parane kukaan – tarvitaan lisää palveluja.

Esimerkiksi eri puolilla maatamme olevissa päivystyksen ruuhkissa ei ole kyse päivystysyksiköiden toiminnan ongelmista, vaan koko hoitoketjun ongelmista. Ihmisten on ollut pakko hakeutua päivystyksiin, kun apua ei ole muualta saatavissa.

Iso osa päivystysten ongelmaa on huonosti toimiva perusterveydenhuolto, mikä vaikeuttaa sairaiden ihmisten elämää ja kasvattaa myös valtion kustannuksia.

Nykytilanteeseen heijastuu vahvasti myös vanhusten hoivapalvelujen vakava tilanne. Yhä useampi ikääntynyt yrittää selviytyä kotihoidossa, vaikka hänellä on tarve ympärivuorokautiseen hoivaan.

Kotiin vietäviä palveluja on lisättävä pikaisesti. Hoitaja- ja lääkäripalvelujen lisääminen kotihoitoon näkyisi myös päivystyksen ruuhkien vähentymisenä. Nyt ikääntyneet hakeutuvat päivystyksiin, koska apua ei muuten saa.

Moni ikäihminen tarvitsee ympärivuorokautista palveluasumista tai -hoivaa ja kunnat ovat hyödyntäneet yksityisiä hoivapalveluja. Yrittäjät eivät kuitenkaan pysty enää tarjoamaan palveluja, jos hyvinvointialueet eivät huomioi kohonneita kustannuksia.

​Päivystyksissä näkyvät myös hoitotakuun reilustikin ylittäneet odotusajat. Jonot pitää purkaa nopeasti. Näidenkin jonojen lyhentäminen kannattaa tehdä yhteistyössä yksityisten palveluntuottajien kanssa. Hallituksen merkittävät Kela-korvauksen leikkaukset ovat vastoin tätä tavoitetta.

Yhteistyötä yksityisten palveluntuottajien kanssa on kehitettävä pitkäjänteisesti. Nykyistä tukevamman perustan yhteistyölle saa, kun hyvinvointialueet laskevat ensiksi avoimesti oman tuotantonsa kustannukset.
 
Santeri Lohi, OTM
kansanedustajaehdokas (kok.)
Jyväskylä
 
Paula Risikko, TtT
kansanedustaja (kok.)
Seinäjoki

Kirjoitus julkaistu Wesmannissa 22.3.2023
​
Suomalainen koulu on tuottanut erinomaisia oppimistuloksia ja lisännyt mahdollisuuksien tasa-arvoa. Koulutusjärjestelmämme ehdoton vahvuus ovat korkeasti koulutetut opettajat.

Viime aikoina on noussut esiin huolestuttavia signaaleja. Suomalaisten oppimistulokset ovat olleet PISA-tutkimusten mukaan laskusuuntaisia jo vuodesta 2006 alkaen. Myös suomalaisten nuorten koulutustason kasvu on pysähtynyt.

Suunta on käännettävä.

Me Kokoomuksessa haluamme, että jokaisella peruskoulun päättävällä nuorella on riittävät perustiedot ja -taidot jatko-opintoihin ja sitä kautta työelämään.

Vahvistaisimme perustaitojen opetusta nostamalla alakouluissa annettavan opetuksen vähimmäismäärää. Näin saadaan enemmän aikaa ja läsnäoloa opetukselle.

Yksi keskeisin kipukohta on oppimisen tuki, jota on kehitettävä. Oppilaan tulisi olla oikeutettu tukiopetukseen, osa-aikaiseen ja kokoaikaiseen tukeen. Sellaisille lapsille ja nuorille, joilla on erityistä tarvetta pienryhmä- tai pienluokkaopetukseen, tulee tämä mahdollisuus turvata ja näin antaa kaikille parhaat edellytykset sosiaalisuuden kehittymiseen ja motivoituneeseen oppimiseen.

Koronapandemia lisäsi lasten ja nuorten fyysistä ja henkistä pahoinvointia. Opiskeluhuollon siirryttyä hyvinvointialueille on varmistettava, että oppilaat saavat heille kuuluvat palvelut. Tarvittaessa opiskeluhuolto on siirrettävä takaisin kunnille, jotta palvelut voidaan turvata lähellä lapsia ja nuoria.

Koulutuspolitiikka edellyttää tulevana vuosikymmenenä ennakoitavuutta ja pitkäjänteisyyttä. Tempoilevaa politiikkaa tulee välttää ja jo tehtyjen uudistusten toimeenpanoon on edelleen panostettava.

Ennen kaikkea koulutuksen järjestäjät tarvitsevat työrauhaa ydintehtäviensä toteuttamiseen. Me Kokoomuksessa olemme sitoutuneet tuomaan ratkaisuja tämän ajan haasteisiin.

Suomi pärjää vain osaamisella. Nyt on oikea aika laittaa perusasiat kuntoon ja antaa ammattilaisille työrauhaa. Käännetään osaamistaso nousuun ja nostetaan koulutustasoa.

Kirjoitus julkaistu SuurJyväskylässä 22.3.2023

Jyväskylä on Suomen seitsemänneksi suurin kaupunki ja Keski-Suomen kasvun veturi. Valitettavasti kaupunkimme asema osana yhtenä suurimpia kaupunkeja ei näy valtakunnan poliittisessa päätöksenteossa.

Puhutaan kuusikkokaupugeista eli kuudesta suurimmasta kaupungista ja unohdetaan aina niistä seuraava – Jyväskylä.

Jyväskylän ja Keski-Suomen on vihdoin parannettava omaa edunvalvontaansa. Keskeinen sijaintimme on kilpailuvalttimme.

Korkeakoulutusmahdollisuutemme ovat vailla vertaa. Valitettavasti olemme kuitenkin liikenneyhteyksien osalta tällä hetkellä pussinperällä.

On aivan absurdia, että Jyväskylän ja Helsingin välisiä lentoja tuetaan kymmenillä miljoonilla euroilla veronmaksajien rahoja. Matkustajamäärät puhukoot puolestaan.

Sen sijaan keskisuomalaisten kansanedustajien olisi tullut tehdä jo tähän mennessä hartiavoimin töitä sen puolesta, että raideliikenne Jyväskylästä saataisiin sujuvammaksi. Valitettavasti sekä tämä että tavoite valtatie 4:n kunnostamisesta odottavat edelleen tekijöitänsä.

Jyväskylän tulisi vihdoin nousta samaan sarjaan muiden suurten kaupunkien kanssa. Meillä on aivovuotoa muualle Suomeen. Meidän on oltava rohkeampia ja tehtävä uskaliaita investointeja.
Yksi sellainen olisi Jyväskylän ratapihan kattaminen. Tämä yhdistäisi keskustamme hienosti toteutettuun Lutakon ja sataman alueeseen.
​
Nostetaan Jyväskylä ja Keski-Suomi uuteen kukoistukseen!

Tuleva kasvumme perustuu korkeaan osaamiseen. Vihreä siirtymä ja uudet teknologiat tarjoavat Suomelle valtavia mahdollisuuksia teollisuudesta palveluihin kaikilla toimialoilla. Voimme hyötyä tästä murroksesta, jos onnistumme nostamaan osaamistasoamme.
 
Otetaan pieni kierros siihen, mistä kasvu syntyy ja mitä Suomi voisi tehdä paremmin pienen valaisevan esimerkin kautta.
 
Talouden kasvu on lopulta yksinkertainen asia. Taloudessa tuotettujen palveluiden ja tuotteiden yhteenlasketun arvon muutos.
 
Asiaa voi ajatella myös toiselta kantilta. Talouden koko on yhtä kuin palveluiden ja tuotteiden tuottamiseen käytetty työpanos kerrottuna työn tuottavuudella: siis kuinka paljon arvoa luodaan yhtä työtuntia kohti.
 
Otetaan esimerkiksi smoothiebaari. Veitsellä hedelmien silppuaminen on hidasta hommaa. Investoimalla blenderiin, eli pääomaa lisäämällä, syntyykin smoothieta yhtäkkiä monta mukia enemmän tunnissa.
 
Voimme myös palkata smoothiebaarin pitäjälle apulaisen, jonka tehtävä olisi prepata hedelmät, kantaa ne kuljetusautosta varastoon ja huolehtia, että blenderinkäyttäjällä riittää muhennettavaa. Työpanoksen lisääminen kuitenkin auttaa tiettyyn pisteeseen asti. Blenderillä saa tuotettua vain rajallisen määrän mukeihin täytettä.
 
Mutta entä, jos saisimme rakennettua tehokkaamman blenderin? Tai kojeen, joka kuorisi ja hävittäisi jätteet ja vaikkapa annostelisi lopputuotoksen suoraan astiaan – koneen, joka poistaisi mekaanisia työvaiheita?
 
Talouden kasvun perustuu lopulta osaamiseen. Siihen, että on ihmisiä, jotka keksivät esimerkkimme mukaisia uusia koneita ja laitteita. Mitä monimutkaisemmaksi esimerkkimme uusi supersmoothiekone kehitetään, sitä enemmän tietoa ja taitoa vaaditaan myös sen käyttäjältä. Sama periaate on monistettavissa kaikille toimialoille kaikkialle.
 
Teknologian kehitys tarjoaa mahdollisuuksia, jos osaamme niitä hyödyntää. Esimerkiksi Microsoftin kehittämä Chat GPT tekoäly on yhtäkkiä tuonut uusia ulottuvuuksia tietotyöhön. Uutisten mukaan GPT-tekoälyä ollaan tuomassa sisään esimerkiksi Excel-taulukkolaskentaohjelmaan. Kuka tahansa voisi hyötyä Excelin laskentatehosta vain muotoilemalla kysymyksen tekstimuodossa.
 
Esimerkissämme smoothiebaarin pitäjä voisi pyytää Exceliä vaikkapa laskemaan toteutuneisiin kauppoihin perustuen liiketoiminnan kannalta ennusteen todennäköisestä smoothien kulutuksesta perustuen smoothien kulutukseen vaikuttavien muuttujien perusteella. GPT laskisi mehubaarin pitäjälle suoraan käteen optimaalisen määrän tarvittavia hedelmiä, optimaaliseen aikaan ja optimaalisessa paikassa. Ostot pienenisivät, hävikki vähenisi ja voitto kasvaisi.
 
Oikeiden kysymysten kysyminen on kuitenkin vaikeaa. Juuri siksi osaamistasoa tulee nostaa. Kokoomus tavoittelee sitä, että nuorista aikuisista ainakin puolet saisi korkea-asteen tutkinnon. Mielestäni kunnianhimon tasoa voisi nostaa tästäkin.
 
Pelkkä tutkintojen tehtailu ei kuitenkaan riitä. Osaaminen ei synny siitä, että saa tutkintopaperin käteen, vaan siitä, mitä on tapahtunut ennen sen saamista. Korkeakouluille tulisi luoda kannustimia panostaa enemmän siihen, että työuralle suunnataan parhaalla mahdollisella osaamisella.
 
Tällä hetkellä korkeakoulujen onnistumista mittaroidaan voittopuolisesti tutkintojen ja tieteellisten julkaisujen määrällä. Neuvostoliitossakin mitattiin vasemman jalan saapastehtaan onnistumista tuotannon määrällä – tiedämme, miten siinä kävi.
 
Lopulta kasvu syntyy yrityksissä – kuten esimerkissämmekin. Usein supersmoothiekoneeseen tai muihin markkinoilla ennenkuulumattomiin kokeiluihin lähteminen sisältää yritykselle suuren riskin. Monesti riski on liian iso kannettavaksi yritykselle ja investoinnista pakitetaan. Näin monia kokeiluja voi jäädä tekemättä, emmekä ikinä saa tietää olisivatko ne olleetkin kannattavia.
 
Siksi valtiolle on järkevää tukea uusien teknologioiden kehittämisestä ja kokeilemista yrityksissä. Teknologisen riskin sisältämää ns. ulkoishaittaa on koko talouden tasolla hyödyllistä kantaa koko talouden harteilla. Ikään kuin hajautamme riskiä uuden kokeilemisesta.
 
Suomi panostaa jo nyt tähän tutkimus-, tuotekehitys- ja innovaatiotoimintaan merkittävästi. Keskeinen ongelmamme on, että TKI-panoksia ohjautuu markkinasektorille yrityksiin liian vähän. Olemme tässä OECD-maiden heikoimpien joukossa. Kasvu kuitenkin syntyy lopulta vain ja ainoastaan yrityksissä.
 
Kokoomus on sitoutunut nostamaan TKI-panokset neljään prosenttiin suhteessa talouden kokoon. Ensi vaalikaudelle se tarkoittaa noin miljardin tasonostoa. Tulevan hallituksen tärkein tehtävä tuleekin olemaa osaamistason noston ohella TKI-innovaatiojärjestelmämme uudistaminen.

Kirjoitus julkaistu Keskisuomalaisessa 4.3.2023

Perustuslain mukaan jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa. Oikeusturva on yksi keskeisimmistä perusoikeuksistamme.

Valitettavasti ”ilman aiheetonta viivytystä” ei kuitenkaan toteudu useamman arjessa.

Valtioneuvosto on antanut historian ensimmäisen selonteon oikeudenhoidon tilasta. Lakivaliokunta käsitteli selonteon ja antoi asiasta mietinnön helmikuussa.

Selonteon mukaan siviiliasioissa keskimääräiset käsittelyajat ovat pidentyneet erityisesti käräjäoikeuden pääkäsittelyssä käsiteltävissä asioissa. Lisäksi oikeudenkäyntikulut ja oikeudenkäyntikuluriski ovat kasvaneet 1990-luulta lähtien. On selvää, että oikeudenkäyntikulujen korkea riski voi vaikuttaa halukkuuteen viedä asia tuomioistuimen käsiteltäväksi.

Tilanne on kestämätön.

Muutoksia tarvitaan niin oikeuslaitoksen henkilöstöresursointiin, työoloihin kuin myös meidän oikeusprosesseihin.

Resursoinnissa on kiinnitettävä erityistä huomiota käräjäoikeuksien tilanteeseen. Mikäli käräjäoikeuksissa on riittävät resurssit, voidaan vahvistaa tuomioiden laatua ja tätä kautta välttää esimerkiksi jatkokäsittelyluvan hakeminen hovioikeudesta.

Tuomioistuinlaitoksen työhyvinvointiin on myös kiinnitettävä nykyistä enemmän huomiota. On myös tosiasia, että tuomioistuimissa palkkaus ei vastaa työn vaativuutta, minkä lisäksi valtaosaan ei sovelleta myöskään työaikalain säädöksiä.

Oikeudenkäyntien osalta töitä on tehtävä kuluriskin pienentämiseksi. Sovittelun mahdollisuuksia tulee laajentaa entisestään. Lisäksi pienemmille riita-asioille tulisi luoda kevennetty oikeudenkäyntimenettely kuluriskin pienentämiseksi.
​
Jokaisella on oltava mahdollisuus päästä käsiksi omiin oikeuksiinsa.