Lapset ja nuoret ensin!

Olin keskustelemassa Kokoomuksen kahvilassa viime lauantaina (13.10.) Wilhelmsin Pipsan kanssa. Keskustelun punaisena lankana oli ajatus siitä, että mennään lapset ja nuoret ensin meiningillä eteenpäin. 

Aina on yhtä ihanan kliseistä sanoa, että meissä nuorissa on tulevaisuus. Kuitenkin siinä ajatuksessa on jotain järkeä, mutta useimmiten tällä pyritään ainoastaan hämäämään nuoria esimerkiksi päätösten todelliselta luonteelta. Liian usein tehdään sellaisia päätöksiä, jotka ottavat nuorilta enemmän kuin antavat ja päätöksentekijät toteavat kauniissa korulauseissaan, että: ”Kyllä, teissä nuorissa on tulevaisuus ja teihin pitäisi panostaa.”

Niin, pitäisi muttei panosteta? Kuinka näistä ajatuksista voitaisiin vihdoin päästä tekoihin. Tilanne on nimittäin se, että nykypäivän nuoret ovat niitä, jotka maksavat suurten ikäluokkien palveluita sekä eläkkeitä. Eikö olisi siis täysin oikeutettua, että myös meistä pidettäisiin huolta, kun se on vielä ennaltaehkäisevästi mahdollista? 

Kun puhutaan nuorista, ensimmäisenä tulee mieleen nuorten syrjäytyminen. Tuon toteamuksen jälkeen alkavat puheet siitä, kuinka syrjäytymistä pitäisi ehkäistä jo varhaisemmissa vaiheissa. Kuitenkaan emme ole Jyväskylässä päässeet siihen, että jo peruskoulussa tapahtuvaan syrjäytymisen (tai paremminkin syrjäyttämisen) ehkäisyyn oikeasti panostettaisiin. Jaa-a, tässä ollaankin nyt ratkaisemassa semmoista yhtälöä, jonka ainoa määrittelyehto ovat resurssit. Ja niistä siellä valtuustossa päätetään. 

Minä haluan tehdä töitä lasten ja nuorten eteen vanhuksia unohtamatta. Jotta tämä onnistuisi, meidän on lopetettava jatkuva vastakkainasettelu eri sukupolvien välillä. Ja nyt on todellakin aika kuunnella asiantuntijoita, lapsia ja nuoria. 

Tiedän, millaista on opiskella sisäilmaongelmaisessa koulussa. Kun lähdin mukaan Jyväskylän nuorisovaltuustoon vuonna 2009 ja osallistuin ensimmäiseen Huippukokoukseeni, Keski-Suomen Ylen toimittaja kysyi tuolloin, miksi lähdin mukaan nuorisovaltuustoon. Vastasin, että en halua kenenkään joutuvat sellaiseen peruskouluun, joka ei ole terve ja altistaa lasten terveyden. Me itse saimme ajaa omia oikeuksiamme ja taistella resursseista. 

Kyllä, meissä on tulevaisuus. Ei siis syödä sitä, ennen kuin olemme sen tavoittaneet.


Santeri